KARBUJON MAAKUNNAT

PÄIVITYS 19.09.21

Karbujo jakaantuu kymmeneen maakuntaan. Kunkin maakunnan asujamistolla on omat erityispiirteensä. Osassa asuu kalastajia ja maanviljelijöitä, yksi on omistettu papeille ja uskonnolliselle toiminnalle. Yksi tunnetaan filosofeistaan.

Tässä maakuntien vaakunoita. (Vaakunat on kaiverrettu tervaleppään.)

Vaakunoiden jälkeen on otteita niitä käsittelevistä aiheista.

OTE KARBUJO -SATUTRILOGIASTA.

Komentajakapteeni Marcus Lazarus Aurelius Sarastus, kuten
hänen koko nimensä kuuluu, istuu samanaikaisesti päämajassaan koiriensa kanssa
tammisen työpöytänsä ääressä liki helikopterin laskeutumistasoa. Hän tuijottaa
mietteissään vallihaudassa uivia haikaloja. Pohtimista hänellä onkin.


Karbujon kymmenen maakuntaa olivat eriytyneet toisistaan kulkutautien, sotien ja ylimalkaan
kummallisten ja tarpeettomien ristiriitojen vuoksi. On todettava, että
kehityskaari oli ollut luonnollinen: maakunnat poikkesivat toisistaan sekä
maisemallisesti, että ilmastollisesti. Hyvin harvassa paikassa maapallollamme
on yhtä suuria luonnontieteellisiä eroavaisuuksia näinkin pienellä alueella. Osin
asiaan vaikutti subtrooppinen ilmasto, isot vesialueet ja vuoristo, joka
ympäröi koko aluetta ja teki siitä lähes luoksepääsemättömän alueen.


Maakuntien erityispiirteet käyvän voimallisesti esille Kosmisten Iskujoukkojen, jonka ylin
päällikkö Aurelius on, keräämästä perinnetietoudesta ja papiston pyhistä
kirjoituksista. Liene parasta, että seuraavassa valotan osa-alueita mystiseksi luokiteltujen muistiinpanojen kautta:

ESITEKSTI MAAKUNTAKUVAUKSIIN JA VAAKUNOIHIN.

Sihteeristö oli tutkinut Karbujon kirjastojen satametrisiä arkistohyllyjä. Ne olivat tietoa
täynnä: sidoksia, kääröjä, savikiekkoja, puuhun veistettyä nuolenpääkirjoitusta
ja hieroglyfejä. Osaa luettiin alhaalta ylös ja vasemmalta oikealle. Näiden
vanhahtavien tekstien tunteminen tulisi Aureliukselle erittäin tärkeää hänen
tehtäväänsä ajatellen.

Ohessa katkelmat isoimpien maakuntien tietäjien ja papiston merkinnöistä. Osa teksteistä on
purettu binaarikoodatusta muodosta, jossa pisteet on poltettu kiekkomaisiin
savilevyihin yliheittäjän alipaiskaajalla.

Ote osin tuhoutuneesta papyruksesta:

“... ja Valtakunta hajosi, kuten ne ovat aina hajonneet. Kotkien klaani voitti taistelussa Kalojen
maakunnan ja Tulisen Virran maa joutui väkineen satavuotiseen orjuuteen.
Sittemmin tietäjät lukivat tähtikartoista Tiedon ja Valo voitti ja tämän
seurauksena orjuus lopetettiin.

Seurasi Kosminen Vuosituhat, jonka ensimmäistä vaihetta kutsuttiin Pimeäksi ajaksi. Sen
loppujakson aikana temppelit rakennettiin uudelleen, papisto opetti rahvasta,
tieteet ja taiteet kukoistivat. Parantajat karkottivat kulkutaudit ja yhteinen
kieli mahdollisti Rajattoman Rakkauden. Maa oli viljavaa, luonto antoi ravinnon
sekä parantavat yrtit ynnä tarvekalut. Ilvekset käyskentelivät yhdessä peurojen
kera ja kansa oli onnellista ja yhtenäistä.

Vaakuna:
“Salama ja sydän.“

...jumalat vihastuivat pettureiden edessä. He lähettivät sähköiset nuolensa halkaisemaan
riettauksien täyttämät sydänkammiot ja vuodattamaan niiden veret jokitörmälle
ja edelleen hurmeisena vaahtoavaan koskeen. Impyet itkivät ja monesti
synnyttäneet katsoivat ymmärtäväisesti toisiinsa ja hellästi hyväilivät
kätkyeitä, jotka keinuivat rauhallisesti pirtanauhojen seiteissä ylimalan
kiinnikkeissä. Ja pienokaiset uinuivat, kuten ovat aina uinuneet; nukkuva ei
voi tehdä pahaa.

Lapsien sydämet varttuivat ja kosminen tietämys itseydestä täytti mielen. Silti kävi niin,
kuten aina on käynyt, syklinen pahuuden jakso rikkoi mielet ja aiheutti tihua,
jota kukaan ei voinut pysäyttää; ei vaimojen huuto, ei pappien rukous, ei parantajien
loitsut. Vasket törähtivät voimattomina ja oinaan sarveen ei kannattanut
puhaltaa kolmasti. Oli tapahtunut se, mikä oli määrätty.

Ja jälleen itkivät neitsyet ja impien kyyneleet putoilivat raskaina helminä lähteeseen. Kaukaa
kuului popistuvien ravureiden kavioiden kapse ja kaskisavut vaihtuivat
asumusten liekehtivään mereen.

Kauas menivät pahat sielut ja korskeat viattomat hevot. Tuliset tapparat katkotuin varsin ja
punainen nurmi kertoivat omaa kieltään. Silti jälleen noustiin. Paalutukset
kohosivat ja teräviä keihäitä heittävät koneet kunnostettiin. Tervapadat
tuoksuivat ajasta toiseen ja koirien levoton kulkeminen kertoi odotuksesta,
jonka ei toivottu saavan täyttymystään.

Vaakuna:
“Hyppäävä kala ja kuutamo“


Yksi heistä oli ylitse muiden. Sen tehtävä oli jatkaa sukua ja näyttää nuoremmille osaamisensa.
Raivopäisenä se syöksyi tyrskyisän joen lävitse suvantopaikat kiertäen ja
pronssisella pyrstöllään vettä vaahdottaen. Niin veden elävät kuin rantojen
asukitkin pysähtyivät kuuntelemaan raivoisan menon aiheuttamaa ääntä ja
katsomaan tuon tulisielun kulkua läpi pyörteiden ja pakenevien koskikarojen
tekemien vaahtoisten ornamenttipyörteiden koristamaa virtaa.


Suuri oli hämmästys, kun tämä kaloista kaikkein vahvin, joen harjalla, putouksen partaalla, kasvatti
itselleen kultaiset siivet ja nousi kohti keltaisena venhona makaavaa kuuta.
Sen se teki jumalien kutsusta ja toteuttaakseen sanottua, jonka mukaan
ylivertaista ei voi voittaa, on vain nöyrryttävä ja laulettava jälkipolville
jotain sellaista, mihin ihmismielen ymmärrys ei yllä.”

VAAKUNA:
MIEKAT

”Rajoitettu sota on aina tiennyt viljavia vuosia ja yhtenäistä kansaa. Niin nytkin. Jälleen
hyrisivät rukit ja tervahaudat tiputtivat mustaa mahlaansa. Sepät takoivat
jokiuomien uppomalmia ja raakut itkivät helmiäistä. Turkiksia parkittiin ja
vaihtokauppaa tehtiin. Ulapalla näkyi neliömäisiä purjeita ja kilpien
rivittämiä partaita. Joet imivät kaiken kohti itää ja tilalle tulvi
salaperäisiä tuoksuja ja purppuraista väriä, jota eivät tietäjätkään tunteneet.
Sitä itkivät kaukaisten merten kotilot. Ahavoituneet kädet keinuttivat
kätkyeitä ja uusi polvi varttui valmistuakseen sotaan, jonka rajuutta
ihmismuisti ei tuntenut. Mutta sitä ennen tuleentuneet tähkät painoivat nöyränä
päänsä ja koivujen larvat hyrisivät kilvan sirkkojen kanssa pajulinnun hennon
huilun saattaessa ilta-auringon laskevaa kehrää.”


VAAKUNA:
RAKKAUS


”Niinä päivinä soitimme rumpuja sekä helisytimme vaskeja ja isot valkeat linnut saapuivat
tuoden lämpimät tuulet ja virvoittavat sateet. Maan povi antoi vihreyden
versota ja luomakunnan täytti suuri ilo. Pyhät linnut tanssivat
soidintanssejaan ja äitiys asusti rakkaudellaan kotien kohdut. Kaskien pehmeät
savut pyyhkivät hellästi tuoksuillaan tyynet pellot ja kilvan ilkkuivat
katoavat hallat. Viljavat vuodet alkoivat, asumukset nousivat kera
räppänäsavujen uuteen kukoistukseensa. Jälleen oli aika tutkia tähtiä, laulaa
lauluja ja antaa lasten kisailla kilvan neitokaisten koreuden kera. Seppien
pajoista kuului kalke; hankaimia taottiin, sirppejä oiottiin ja koruja
koeteltiin peistä kilvan piiskatessa, tukevuutta tavoiteltaessa: notkeaksi kuin
tuulessa taipuva paju, kovaksi kuin härjän sarvi.”


PÄÄMAJASSA

Aurelius pohti syvällisesti otsa rypyissä pyhiä tekstejä ja teki niistä muistiinpanoja. Viisas
Vanhus oli pyytänyt Komentajakapteenia tutustumaan kymmenen eri maakunnan
erityispiirteisiin. Parasta olisi Vanhuksen mukaan aloittaa historiallisista
teksteistä. ”Jotta voimme ymmärtää tulevaa, meidän on ymmärrettävä mennyttä!”


Osoittautui, että maakunnat olivat varsin eripuraisia toisiaan kohtaan. Kuitenkin suurimmalla
osalla niistä oli taattu toimeentulonsa ja ympärillään rikkauksia, jotka
auttoivat niitä tulemaan toimeen omillaan. Eripuraiset maakunnat olivat
barbaareja, sivistymättömiä villejä ja ryöväreitä.

Aurelius teki ensitöikseen karkean jaon maakunnista ja niiden ominaispiirteistä.


1. Sydämen maakunta.

Väki elää luontaistaloudesta. Se saa veden viljaa läheisestä isosta järvestä ja ympäröivä
maa on hedelmällistä. Paikkakunnalla on yrttiviljelystä ja viljantuotantoa.
Asukkaat käyvät vaihtokauppaa lähimaakuntien kanssa. Hallinto puuttuu ja
pappien tilalla on tietäjien klaani.


2. Järkeistäjien maakunta

Paikka sijaitsee syvän kraaterin uumenissa. Väki saa elantonsa pienteollisuudesta ja luonnonvarojen
rikastamisesta. Maakuntaa hallitsee Akatemia, jossa on vallalla insinöörien ja
matemaatikkojen klaani.


3. Sotilaiden maakunta

Hyvin järjestäytynyttä kurinalaista toimintaa. Lapset kasvatetaan pienestä asti
tottelemaan ylintä esivaltaa. Maakuntaa hallitsee diktaattori, joka myy ja
vuokraa sotilaita muille maakunnille. He tekevät myös ryöstöretkiä ja kylvävät
tuhoa ympäristöönsä. Mitään pelkäämättömiä taistelijoita.


4. Haihattelijoiden maakunta

Sivulta katsoen väkion laiskaa ja mietiskelyyn taipuvaista. Alueella runsaasti pagodeja, luolastoja
hengellisiä yhteisöjä. Filosofinen kirjallisuus, runous ja urkumusiikki sekä
mystinen kuvataide kukoistavat.


5. Metsästäjien maakunta

Väki saa elantonsa eläinten tarhauksesta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Suorittavat jopa
kuukusien pituisia metsästysmatkoja tuntemattomille seuduille. He ovat taitavia
nahan, luun ja raudan käsittelijöitä. He valmistavat alueen kaikki veneet ja
pyydykset. Vaihtokauppaa.


6. Sähköinen maakunta

Sijainti korkealla vuorella lukuisten radiomastojen ja teleskooppien ympärillä. Jättimäiset
tuulimyllyt viuhtovat vuorella ja omituiset paneelit haijastelevat auringon
valoa. Heillä on kiinteä yhteys Markus Aurelius Sarastukseen ja Kosmisiin
Iskujoukkoihin. Epäillään, että Iskujoukot rahoittavat koko maakunnan
toiminnan.


7. Ehmisten maakunta.

Paikasta ei paljoa tiedetä. Synkät pilvet ja nokinen ilmasto pimentävät tienoon. Lukutaidotonta
väkeä (epäihminen tai ei-ihminen eli ehminen?) joka elää paljolti
keräilytaloudessa. Ravintona juuret ja vesien levä. Aluetta hallitsee
shamaanien tiivis yhteisö.


8. Värähtelyn maakunta.

Alueella ei juuri ole näkyvää fyysistä toimintaa. Silti puhutaan pilvien, puiden ja jopa kasvien
kommunikoivan toistensa kanssa universaalilla tasolla. Korkeatasoista musiikkia
ja filosofista pohdiskelua ilman fyysisiä henkilöitä.


9. Eläinten maakunta

Ei inhimillistä toimintaa. Koko fauna ja floora esittäytyy täydessä laajuudessaan. Ei
väkivaltaa eläinten kesken. Jopa sudetkin ovat kasvisyöjiä. Alueella vaikuttaa
pieni ihmisryhmä, joka kouluttaa mm. kaikki kirjekyyhkyt.


10. Lilliputtien maakunta.

Hyvin hoidettu aluekunnallistekniikkoineen. Demokratia. Väki tyytyväistä ja rauhanhakuista.
Sovittelijoiden, filosofien ja mietiskelijöin aluetta. Toimivaa monipuolista
teollisuutta lilliputtien mittakaavassa (1:10). Harmiton väkeä.



Komentajakapteeni Marcus Lazarus Aureliuksella oli kauaskantoinen suunnitelma. Hän oli
käynnistänyt pitkäjännitteisen työrupeaman, jonka tarkoituksena ja jalona
päämääränä oli yhdistää eripuraiset maakunnat, karsia niiden lukumäärä viiteen
sekä laittaa ne puhaltamaan yhteen hiileen ja rakentamaan tieteellisteknisen
agraarikulttuurin, jossa ekologia paiskaisi kättä hienovaraisen
tieteellistaiteellisen mystisen uskontokunnan päämäärien kanssa. Eli sanottuna
lyhyesti: on luotava edellytykset, jossa monimuotoinen luonto elää harmoniassa
paikallisten asukkaiden kanssa.


Tämä kaikki on helposti sanottu, kauniisti ajateltu ja vaikeasti tehtävissä. Aurelius tuumi,
että tilanne on vaikea, mutta ei toivoton.

Kosmisilla Iskujoukoilla, joilla oli avaimet ja tietotaito kaikkeen tähän, oli edessään
kolmiosainen kaikenmahdollistava pyrkimyskaava. Sen osat olivat:


1. On tehtävä työtä!

2. On tehtävä edelleen työtä!

3. Ja on tehtävä lisäksi loputtomasti
työtä!


Toteuttamalla määrätietoisesti yllä olevaa ohjelmaa, päämäärä lähestyisi vääjäämättömästi.

Aurelius on pitkällä urallaan todennut, että kaiken mittana on inhimillinen ponnistelu ja
periksiantamattomuus. Mikään muu ei ole yhtä arvokasta. Tätä kaikkea on
ohjattava sydämen äänellä ja on varottava matkalla olevia sudenkuoppia ja
kavalia ansoja.

Ansoista isoimmat Aurelius on piirtänyt päiväkirjansa reunamerkintöihin ikään kuin
huolimattomasti, mutta tarkkapiirtoisella ja vakaalla käsialalla:

Ahneus.

Se on sitä, että maailmassa ei ole ollut yhtään hyvää oman edun tavoittelijaa eikä diktaattoria.
Jokaisen yksinvaltijan surman syy on ollut liiallinen kahmiminen ja
ymmärtämättömyys muiden päämääriä ja pyrkimyksiä kohtaan.


Vilpillisyys.

Se on sitä, että on tahallisesti tai tahattomasti sokea itselleen ja omille pyrkimyksilleen. Että
ei kuule kanssaeläjiensä ääntä, tunteita ja ajatuksia. Toimii vastoin
hiljennetyn sydämensä ääntä.


  • Kaikki muu.
  • Se on sitä, että vaikka kuinka edellä olevia pohtii, kuuntelee kansan, pappien ja jumalien
    ääntä, niin nurkan takan väijyy pahuus ja kierous, jolle ihminen on kuuro ja
    sokea. Ihminen elää omassa varjossaan valittaen ympäristönsä pimeyttä.


    Näitä reunamerkintöjä on syytä muistaa, kun seuraamme Karbujon kehitystä ja aistimme kavalia ansoja ja mielen syvyyksissä väijyviä petoja.

    Aureliuksen sihteeri koputti oveen ja herätti mestarin mietteistään. Sihteeri jätti pöydälle
    paperinipun ja ilmoitti kohta alipaineella toimivalla putkipostilla tulevista
    piirroksista ja teksteistä. Näitä miettiessään Aureliuksen takana rannetta
    vahva messinkiheloin vahvistettu putkisto päästi pihisevä äänen ja sylkäisi
    leijonan kitaa muistuttavasta aukosta kullatun lieriön. Ilma, tai sen puute, oli kiidättänyt postia Kosmisten Iskujoukkojen laboratoriosta.

    Aurelius ruuvasi lieriön pään auki ja otti esille pergamiinikäärön ja joukon vesivärimaalauksia.
    Hän sujautti putken takaisin leijonan kitaan ja päästi jalkapolkimella painetta
    putkeen ja lähetti tyhjän lieriön takaisin laboratoriolle uutta postitusta varten.


    Viesti kuvaili yksityiskohtaisesti vieraiden saapumista Karbujoon. Kuvaus kertoi Kreivittären
    ja hänen joukkionsa saapumisesta, heidän ravitsemus- ja majoitustilanteesta,
    eläinten sopeutumisesta ja pikkuväen oloista. Aurelius murahti tyytyväisenä.


    Kun mestari luki raportin matkimustutkailija Sampo Sarastarin saapumisesta ja hänen alustavista
    mietteistään ja matkakuvauksestaan, Aurelius hieman nosti kulmiaan, tarttui
    sulkakynäänsä ja raapusti pari nopeata tiedoksiantoa sihteerilleen, joka
    välittömästi lähetti tiedotteet silkkipaperille siirrettynä hopeisessa
    lieriössä kyyhkysen jalkaan sidottuna matkaansa. Tarpeetonta liene mainita,
    että kyyhkyslakasta viestiä kiiruhti viemään suurin ja valkein kyyhky.